TYÖMINISTERIÖ
PL 34, 00023 Valtioneuvosto
puh. (09) 160 06, faksi: (09) 160 48990
sähköposti: kirjaamo.tyoministerio@mol.fi / Heikki Kuusela

Mallialalla on käytäntönä tehdä mallitoimiston ja mallin välille mallisopimus. Usein sopimuksissa on rajoituksia, että malli ei saisi tehdä muille mallitoimistoille/missikilpailunjärjestäjille töitä.

1. Onko rajoitus siinä tapauksessa lainvoimainen, jos mallille ei tarjota sopimusmallitoimistosta töitä, mutta kuitenkin kieltää työskentelemisen sellaisille mallitoimistoille, joilla työtä olisi tarjolla? Vastaus kysymykseen riippuu siitä, minkä laatuinen on mallin ja mallitoimiston välinen sopimussuhde. Onko mallin katsottava olevan työsuhteessa mallitoimistoon. Työsopimus määritellään työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä sopimukseksi, jolla työntekijä tai työntekijät sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Pelkkä sopimus, jossa mallitoimisto sitoutuu etsimään mallin puolesta työtarjouksia ei siis täytä työsopimuksen tunnusmerkistöä, vaan on tulkittava työnvälityssopimukseksi. Työnvälitystä koskevien säännösten mukaan työllistymiseen suoranaisesti tähtäävistä työnvälityspalveluista ei saa periä maksua henkilöasiakkaalta. Tämä on rikoslain 47 luvun 6 §:ssä kriminali soitu työnvälitysrikoksena. Mikäli mallitoimisto harjoittaa työvoiman vuokrausta, tekee se mallin kanssa työsopimuksen ja vuokraa tämän jälkeen mallin työvoimaa tarvitsevalle yritykselle. Malli on tällöin työsuhteessa mallitoimistoon ja mallitoimisto huolehtii kaikista työsuhteeseen liittyvistä velvoitteista, kuten palkan maksusta ja ennakonpidätyksestä. Mikäli mallin ja mallitoimiston välinen suhde on katsottava työsuhteeksi, soveltuu siihen työsopimuslaki (26.1.2001/55) kokonaisuudessaan. Työsopimuslain 3 luvun 3 §:ssä on työntekijälle asetettu kilpailevan toiminnan kielto. Työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Jos mallin ja mallitoimiston välinen sopimus ei täytä työsopimuslain työsopimukselle asettamia tunnusmerkistövaatimuksia, on sopimusta tarkasteltava varallisuusoikeudellisia oikeustoimia koskevan lain (13.6.1929/228) ja yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden valossa. Suomessa on lähtökohtaisesti voimassa sopimusvapaus. Lähtökohtaisesti on siis mahdollista pätevästi sopia, että ei tee työtä muille. Oikeustoimilain 36 §:n mukaan kohtuutonta oikeustoimen ehtoa voidaan kuitenkin vaatia kohtuullistettavaksi.

2. Mitä voidaan pitää minimitulorajana mallille, joka hänen olisi ansaittava kuukaudessa jotta rajoitus olisi lainvoimainen? Tällaista minimitulorajaa ei voida esittää. On kuitenkin otettava huomioon, että mikäli mallin ja mallitoimiston välinen sopimus on katsottava työsopimukseksi, on työnantaja tällöin velvollinen noudattamaan työsuhteessa työehtosopimuslain nojalla sitovaa tai yleissitovaa työehtosopimusta työsuhteen minimiehtoina, mikäli tällainen työehtosopimus on olemassa.

3. Mikäli malli haluaa rajoittavasta mallisopimuksesta irti, koska mallitoimisto ei tarjoa niin paljon töitä kuukaudessa, mitä pidetään toimeentulon rajana (Toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalla ihmisellä 374,92 euroa kuukaudessa ensimmäisessä kuntaryhmässä ja 358,79 euroa kuukaudessa toisessa kuntaryhmässä vuonna 2003.), miten hänen tulisi menetellä, jotta sopimuksen purkaminen olisi lainvoimainen ja tulisi suoritettua lainmukaisesti ja kiistattomasti? Mikäli kyseessä on työsopimus, soveltuu sen irtisanomiseen työsopimuslain 6 luvun 2 ja 3 §, joissa säädetään irtisanomismenettelystä ja irtisanomisajoista. Työsopimuksen purkaminen on ankara seuraamus ja mahdollinen työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella vain mikäli työnantaja rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai laista johtuvia, työsuhteessa olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavasti, että työntekijältä ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Mikäli taas kyseessä on työnvälityssopimus, voidaan se yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan irtisanoa päättyväksi kohtuullisen ajan kuluessa antamalla siitä sopimuksen vastapuolelle ilmoitus, mikäli sopimuksessa itsessään ei ole sovittu irtisanomisajasta. Purkaminen on edelleen ankara seuraamus ja tulee kysymykseen lähinnä toisen osapuolen karkean sopimusrikkomuksen johdosta.

Parhain terveisin,

Heikki Kuusela
Hallitussihteeri / Työministeriö